Viikon rauhoittaja

Mulla piti olla koko kevään kiireisin viikko, orkesteria, töitä, teatteri-ilta... Kunnes Aura tiistaina aamuyöstä päätti toisin ja oksensi isänsä tyynylle. Sillä aikaa kun isäntä meni oksentavan lapsen kanssa vessaan tyhjentämään tämän mahan lattiakaivoon, siirsin Auran pedin keskelle olohuoneen lattiaa, mihin laitoin saavin viereen, niin pystyin pitämään huolen siitä, että oksennusta ei tule enää mihinkään vaikeasti siivottavaan paikkaan.

Loppuyö menikin sitten jokaiseen yökkäysääneen heräämiseen (ihailtavan hyvin Aura tajusi tällä kertaa, miten saaviin tähdätään, eikä siivottavaa tullut ympäröivän lattian lisäksi käytännössä ollenkaan), sohvalla nukkumiseen ja lattian pyyhkimiseen, oman olon tunnustelua unohtamatta.

Tiistaiaamuna soitinkin sitten käytännössä jokaiseen itseäni velvoittavaan paikkaan ja ilmoitin, että tulossa en ole, en ennen perjantaita. Lisäksi eilen piti isännän kanssa mennä katsomaan kaupunginteatteriin Kakolaa, mutta en voinut viedä kuumeista, äidissä roikkuvaa, mahdollisesti mahatautia vielä tartuttavaa muksua hoitoon, joten onneksi liput saatiin pienellä häviöllä myytyä kavereille nopealla varoitusajalla.

Vaikka tauti loppuikin nopeasti, niin oma itsensä Aura ei juuri ole ollut. Keskiviikko meni vielä kuumeisena nukkumiseen, ja vasta tänään Aura on ollut tyytyväinen ja hyvin syövä. Erityisesti eilen mulla oli täällä kotona sylivauva, joka ei viihtynyt muualla kuin äidin sylissä.

Tänään sen sijaan tyttö on ollut jo enemmän oma itsensä, ja mullakin on kädet vapautuneet. Sen sijaan, että olisin lukenut huomenna olevaan tenttiin, tein sitä, mitä teen aina ennen tenttipäivää; siivosin kämpän perusteellisesti.

Vaikka mua harmittaakin lapsen sairastaminen, orkesteriperiodin missaaminen (en oikeasti voi enää mennä koko viikon harjoitukset väliinjättäneenä viimeisiin harjoituksiin ja sitten konserttiin), töistä poissa oleminen, odotetun teatteri-illan väliinjääminen.... niin kuitenkin olen äärimmäisen tyytyväinen siitä, että sain kaksi ja puoli hengähdyspäivää tämän kevään keskelle, joista tämän viimeisen todellakin käytin siivoamiseen. Normaalin siivouksen lisäksi pesin lattiat, tyhjensin sängyn alta kaiken siellä säilytyksessä olleen roinan, josta ehkä puolet heitin pois, käsittelin sohvan nahanhoitoaineella ja pesin keittiön ruokapöydän tuolien pehmusteosat, jotka kyllä oikeasti kaipaisi vaihtamista, mutta tämä pesu nyt auttaa siihen asti, että saan nikkarointiaikaa vähän enemmän. ;)

Harmi että ulkona oli pakkaspäivä, muuten olisin ehdottomasti pessyt myös ikkunat. Kevätkärpänen lienee puraissut minua. ;) Kevätkärpäsen pureman huomaa myös siitä, että sisustaminen alkoi taas kiinnostaa, ostettiin kaksi kirjahyllyä IKEAsta, joista toinen (40cm syvä Billy-hylly makkariin ovilla, joista yläosa lasia, alaosa umpinaista) ostettiinkin vastoin alkuperäisiä suunnitelmia valkoisena (se toinen on semmoinen mustanruskea 4x4 Expedit, mikä tuli olkkariin, sain toivelaulukirjat vihdoinkin pois pianon päältä, ja LP-levyt kassista sinne hyllyyn), mutta nyt mua siis himottaa lisää kaikki valkoinen kun se on niin VALOISAA. :D

Ps. Lisäksi työkaverini oli tarkistanut, että nyt kertyvien lomapäivien lisäksi kesällä on pidettävissä neljä ylimääräistä lomapäivää, jotka ansaitsemme kevään aikana järjestettävissä opettajien täydennyskoulutuspäivissä työskentelemällä. Mähän pääsen kesällä lomailemaan jopa pariksi viikoksi! Luksusta! :)

Viikkojärjestys

En ole edelleenkään saanut aikaiseksi kirjoittaa mistään Auran kehitysvaiheista sun muista, eikä sitä postausta ole tulossa edelleenkään, mutta sen sijaan ajattelin kirjoittaa paljon selittävän kirjoituksen meidän viikkoaikataulusta. Siitä, miten kiire meillä on koko ajan, ja miten sitten ne hetket kun on kotona, haluaa vaan mieluiten viettää Auran kanssa hitaasti, välillä vaan lattialla/sängyllä pötkötellenkin ja hassutellen.

Maanantaisin itselläni on 8h työpäivä. Jarilla 9h (muina päivinä Jari on vain 8h töissä). Aura on siis hoidossa aamukahdeksasta puoli viiteen. Tai siis koska me ollaan maailman huonoimpia herääjiä, niin mä menen aina myöhässä töihin maanantaisin (ollen silti yleensä meidän työporukan ensimmäinen, muut tulee suosiolla ysiksi), ja Aura ehkä puoli yhdeksäksi. Silloinkin se useimmiten nukahtaa autoon ja hoitaja saa herätellä sen uudestaan viikon ensimmäiseen aamuun. Ja joka maanantai tunnen itseni siis pahaksi ihmiseksi, ei se ole kivaa viedä uninen lapsi pois ja kuulla kun se herää aamuunsa itkien hoitajan riisuessa haalaria.

Vaikka maanantait ovat pitkiä ja raskaita, niiden hyvä puoli on, että yleensä meillä on illat vähän vapaampia, ja esimerkiksi viime maanantaina olimme perheenä tutustumassa Impivaaran uimahalliin, jota ehdottomasti voin suositella kaikille lähialueen lapsiperheille. Ostimme myös itsellemme 10 kerran rannekkeet, joten uimaharrastus ehkä viriää jälleen. :)

Tiistaiaamuisin menen Auran kanssa muskariin klo 9.15. Tiistaisin saamme heräillä siis sen verran pidempään, että muskariin yleensä ehdimme ajoissa, molemmat hereillä ja hyväntuulisina. :) Muskari kestää 45 minuuttia, ja sen jälkeen vien Auran hoitoon. Itse painun tässä vaiheessa yleensä työpaikalle, vaikka työni alkaakin vasta puoliltapäivin. Olen kuitenkin huomannut, että saan paremmin tehtyä opiskelujani, kun en mene tässä välissä enää kotiin, missä opiskelun sijaan luultavasti nukkuisin/siivoisin/selaisin nettiä. Sen sijaan töissä on työhuone, missä on rauha kirjoittaa puuttuvia lopputöitä. :)

Kun tiistaina pääsen neljältä töistä, haen Auran, vien hänet kotiin, mihin isi ehtii töistä kutakuinkin samoihin aikoihin, kuin minä Auran kanssa. Sitten otan viulun matkaan ja lähden pitämään viulutuntia Konservatoriolle. Viidestä puoli kuuteen treenaamme viulunsoittoa pikkuoppilaani kanssa ja sitten kiiruhdan äkkiä kuudeksi taas takaisin Itä-Turkuun piano-oppilaani luokse. Viisitoista vaille seitsemän käännän jälleen auton keulan kohti kotia, jossa minua odottaa yleensä Jarin valmistama iltapala/päivällinen. Syömme yhdessä, laitamme Auran nukkumaan ja sitten teen vielä vähän opiskelujuttuja keskiviikkoa varten.

Keskiviikkoaamu on luultavasti viikon ainoa aamu, jolloin vien Auran oikeasti kahdeksaksi hoitoon. Silloin nimittäin itseni on pakko ehtiä ajoissa yliopistolle ajoissa, koska 8.30 alkaa geometrian jatkokurssin laskuharjoitukset. Toisiksi viimeinen puuttuva matematiikan kurssi, josta onneksi alkavalla viikolla on viimeiset laskarit, ja sitten tentti, jonka jälkeen varhainen aamu vaihtuu torstaille, kun alan suorittamaan Kryptografian jatkokurssia, sitä viimeistä puuttuvaa matikankurssia... Keskiviikkoisin laskareiden ja työpäivän välissä on pari tuntia aikaa tehdä hommia, soittaa viulua, kirjoittaa lopputöitä, mitä ikinä koenkaan tarpeelliseksi.

Koko syksyn ja alkuvuoden piano-oppilaani oli keskiviikkoiltana, mutta koska halusimme, että meillä olisi enemmän aikaa perheenä, niin siirsin keskiviikon piano-oppilaan tiistaille, joten keskiviikkoisin töiden jälkeen meillä ei ole mitään menoa. Paitsi Jarin isovanhempien viikottaisten kauppa-asioiden hoito. Mutta itselleni se on rentouttavaa, koska menemme yhdessä perheenä Skanssiin tai Prismaan, jossa sitten saan aina höpöttää kauppaostosten lomassa Jarin kanssa. :)

Torstaisin itselläni ei ole aamupäivisin (tähän asti ollut) mitään, mutta herään kuitenkin aamulla ja vien Auran hoitoon. Kun Aura on viety, menen yleensä työpaikalle tekemään opiskelujuttuja. Toisinaan hoidan myös jotain juoksevia asioita, mitkä on mukavampi hoitaa, kun ei tarvitse mennä lapsi sylissä. Lisäksi nyt kevään aikana vielä ainakin viitenä torstaina Jari hakee Auran hoidosta bussilla, koska itselläni on yliopistolla graduseminaari neljästä kuuteen. Illalla meillä on perheen yhteistä menoa.

Perjantai on ehdoton suosikkini viikonpäivistä. Silloin nukumme pitkään Auran kanssa, heräilemme rauhassa ja syömme hitaasti aamupalaa. Vien Auran hoitoon lounaaksi, jonka jälkeen suuntaan itse kaupungille, meillä on silloin Jarin kanssa lounastreffit Ravintola Juliniassa. Meidän jokaviikkoinen kahdenkeskinen hetkemme. Syömme hyvin kaupungin täydellisimmässä lounasravintolassa, joka kerta poistumme vähän liian täysinä...

Sitten suuntaan taas AMK:lle, omalle viulutunnille ja sitten sen tiistaisen pikkuoppilaan viulutunnille. Näiden kahden tunnin jälkeen suuntaan äkkiä hakemaan Auraa hoidosta (jossa hän siis perjantaisin ehtii lähinnä syömään lounaan ja nukkumaan päiväunet) ja sitten teemme aina jotain kivaa.

Yleensä perjantaisin näemme Karla-serkkua, joko Turussa tai Naantalissa. Perjantai-illat olemmekin yleensä joko perheenä tai sitten aika usein juuri siskoni perheen kanssa.

Lauantait ja sunnuntait ovat elintärkeä henkireikä, ilman kahta hidasta päivää tästä elämästä ei tulisi tällä hetkellä mitään. Vaikka lauantaihin yleensä sisältyykin jotain aktiviteettia, kuten minun vanhempieni tapaamista, Jarin isovanhempien kauppa-asioiden hoitamista tai esim kaveriperheiden näkemistä, niin niiden aikataulu on kuitenkin hyvin erilainen, ei ollenkaan niin kiihkeä ja hengästyttävä kuin arkipäivien.

Ei varmaan liene yllätys, että omalta osaltani on lähes kaikki "ylimääräinen" aktiviteetti minimissään. Surettaa kaikki kivat asiat, joita haluaisin harrastaa (käsityöt lähinnä, joskin juuri nyt kun tätä kirjoitan, olen kahdessa illassa neulonut siskolle vauvanpeiton, mistä tulee postaus myöhemmin käsityöblogiin, kunhan saan ostettua vielä yhden kerän lankaa ja viimeisteltyä peiton) ja enemmän ahdistaa se, miten vähän on aikaa vain olla lapsen kanssa. Usein iltaisin on niin väsynytkin, että juuri en ehdi typyä viedä ulos, onneksi ne ulkoilee 2x2h päivähoidossa.

Odotan kevättä ihan hirveästi. Opiskelut toivottavasti loppuu tänä vuonna lopullisesti (ainakin yliopistolla, AMK:n musiikkiopintojen kanssa en edelleenkään tiedä mitä teen, jaksanko viedä loppuun asti vai enkö), jonka jälkeen henkinen painolasti laskuharjoituksista, tenteistä ja tekemättömistä rästitöistä helpottaa. Töissä tulen olemaan koko kesän täyspäiväisesti, mutta niitä töitä ei tarvitse tuoda onneksi kotiin rasitteeksi, toisin kuin opintoja.

Ja jossain (minun) takaraivolla on se haave pikkusisaruksesta. Tuleva ikäero mahdolliseen pikkusisarukseen kasvaa koko ajan, ja minä haaveilin lapsista suht pienellä ikäerolla. Lisäksi ihan suoraan sanottuna vuosi taas pelkissä vauvanhoitokiireissä ei olis ollenkaan huono.

Maidottomuuden jälkeen

Niin kuin aiemmin kirjoitin, Aura määrättiin maidottomalle ruokavaliolle 3 viikoksi ja Nexiumia joka aamu koneeseen. Että maha rauhoittuu.

No, kolmen viikon kokemuksella, ei rauhoittunut. Hetken näytti seesteisemmältä, ja ajattelin, että ahaa, maito se on. Mutta muutaman päivän jälkeen pulauttelu jatkui ihan yhtä säännöllisenä, tuntui että pahenikin. Toisaalta helpottavaa, että tämä tarkoitti 3 viikon jakson (ja lääkärin puhelun jälkeen), että maidon sai palauttaa ruokavalioon, mutta toisaalta ahdistavaa, emme edelleenkään tiedä, mikä Auran mahaa vaivaa.

Nyt taas hetkittäin on tuntunut, että Aura pulauttelee vähemmän, mutta tosiasia on, että se on aika tottunut nielemään omaa pulautustaan takas mahaan (tyttöressu). Henki haisee oksennukselle koko ajan. :( Aura sai sitten lähetteen vatsan ultraan, katsotaan milloin siihen ehditään.. Todennäköisesti kyse on siis vain refluksista. Jotkin ruoka-aineet ilmeisesti muuten vaan lisää sitä. Kuten jäätelö, oli se sitten maito- tai riisipohjaista.

Muuten prinsessa on pysynyt terveenä, mistä olenki tosi onnellinen. Ajatella, että sillä ei oo ollut yhtäkään korvatulehdusta edes. :)

Huolta ja riisijäätelöä

Mulla on ihan jääny välistä kaikki 2,5v päivitykset ja muut taitojen kasaamiset, kun olen oikeastaan Auran hoitoonmenosta alkaen vain seurannut tytön uutta outoa touhua; joka ruokailun jälkeen useamman tunnin ajan tyttö sanoo, että tulee "mehua suuhun", ja joskus hän sylkeekin kyseistä tuotetta esim lattialle, jos on liian pahan makuista. Toisin sanoen välillä löydän oksennusta lattialta, ja yleensä aina typy haisee puklulle. Mun tyttö, joka ei edes vauvana pulautellut. :(

Aura oli tehnyt tätä muutaman kerran, silloin tällöin, enkä oikein edes kiinnittänyt asiaan huomiota, meinasin vaan, että söi liikaa tai riehui liikaa syömisen jälkeen. Kunnes syksyllä puuhasta tuli lähes kokoaikaista. Erityisesti nyt parin vapaaviikon aikana huomasimme molemmat, miten tyttö saattoi "märehtiä" ruokaa useamman tunninkin ajan ruokailun jälkeen, happoja tuli suuhun, niitä pyöriteltiin suussa ja lopulta nieltiin, ehkä (tai sitten vaihtoehtoisesti syljettiin sattumanvaraisiin paikkoihin, kuten auton penkille, vaatteille, kaupan lattialle...).

Mietin kaikenlaisia mahdollisia vaihtoehtoja, mistä kyseinen oirehdinta saattaisi johtua, vaihdettiin maitoa laktoosittomaan, vältettiin ruokia jotka voi aiheuttaa närästystä, kokeilin antaa Gavisconiakin (vaikka en kysynytkään lääkäriltä lupaa), mutta ei, homma jatkui. Lopulta varasinkin nyt 16. päivälle ajan luotettavaksi tuntemaltani lastenlääkäriltä (yksityislääkäriltä tällä kertaa, en mene enää arvauskeskukseen, missä lääkäri pyörittää silmiä, ja sanoo että taitaa olla rouvan ensimmäinen lapsi ja että ei sillä hätää ole, jos se ei valita....), ja ajattelin, että vielä nyt ennen lääkäriä pistetään Aura täysin maidottomalle dieetille, niin mulla on sitten jotain sanoa, että ollaan kokeiltu tätäkin.

Se onkin ollut kova homma. Sitä on vaikeaa muistaa, että leivässä voi olla maitoa ja voi on maitotuote, ja mitäs muuta sitä voikaan syödä välipalaksi, kuin jugurttia...puhumattakaan siitä, että olen saanut taistella tietyt sukulaiset noudattamaan allergiadieettiä tiukasti ("Miksei Auralle voi muka antaa perunamuusia? Eihän siinä ole maitoa lähes ollenkaan! Lapset nälkiintyy, kun niille keksitään kaikenlaisia allergioita!") ...Ja Auran pulauttelu on vähentynyt radikaalisti... Viikko ilman maitoa, ja neljä pulautusta. Joku sitä pulauttelua selkeästi edelleen aiheuttaa, mutta ei läheskään niin paljon kuin maidon kanssa, eikä määrät ole niin suuria. Meillä on herkuteltu riisijäätelöllä (on hyvää) ja soijajugurtilla (sekin uppoaa neitiin hyvin). Mut kovempi murhe tulee tytölle, kun ei saakaan juustoa. :(

No, tätä täytyy selvittää, oikeesti elämä on silti helpompaa (ja varmasti Auralle terveellisempää) ilman maitoa, kuin lapsen kanssa, joka saattaa keskellä vaateliikettä sylkeä lattialle lammikon oksennusta. Mä alan vaan hiljaksiin taas enemmän uskoa siihen intuitiooni, että lapsi ei syö niitä ruokia, mitkä sille tekee pahaa. Aurahan ei juonut maitoa ollenkaan ennen hoitoonmenoa. Ruuassa sitä kyllä oli jonkun verran (ja kyllähän Aura "pulauttikin" aina välillä, ei vaan niin paljon että olisin kiinnittänyt huomiota kauheammin), mutta alkoi juomaan maitoa vasta kun hoidossa kaverikin sitä juo. Mutta epäselvyyttä edelleen on, mikä muu sitä pulautusta aiheuttaa, koska se ei ole nollissa vaikka maito on. Ehkä me viisastutaan kevään kuluessa.

Pieni viulisti

Tän voi sitten skipata jos ei kiinnosta viuluhörhön hörhellykset...

Tää oli varmaan aika odotettavissa, että näin käy ennemmin tai myöhemmin, mutta minä tunnustan olevani tosi malttamaton ja näin oli siis varmaan aika arvattavaa, että tämä kävi ennemmin. ;)

...mutta Aura sai tämmöisen eilen.

(tyylikkäästi neiti sisustanu tuota huonettta,

ja kiskonu päiväpeitteen tuolilta lattialle..)

Kuva on "ensitapaamisesta", ja ainoa kuva missä mun jalat ei näy, joten pahoittelut laadusta... (soittoasento ei tosin ole niin hyvä, kuin mitä muissa kuvissa olis ollu). Mutta siis.. Joop. Viulustahan lähtee aika hirveä ääni kun sitä soitetaan kaksivuotiaan innolla ja kutakuinkin kaikkia kieliä samaan aikaan. Mut näin me lähdetään, ja muutamia juttuja tyttö on jo oppinut. Kuten että lauletaan a-nuotilla että "äiti-kieli laulaa" ja sitten soitetaan näppäillen perässä "äitikieltä" eli samaa a-nuottia (joskin rytmi on jotain vapaata, eikä todellakaan ti-ti-ti-ti-taa-taa, niinkuin laulun rytmi. ;) Ja siis näppäillenhän suostutaan tasan kertaalleen soittamaan tuon laulun perään, sen jälkeen täytyy viimeistään saada jo jousi käteen...) Ja että vasemmassa kädessä on viuluhiiren pesä. Ja jousessa on oma kolo peukalolle (eikä jousta pidetä nyrkin sisällä, niinkuin tuossa kuvassa). Ehkä se parin vuoden päästä on jo siedettävämmän kuuloista. ;)

Viulu on 1/10. Kokeiluun otettiin 1/16 koko myös, mutta oli juuri sen verran "liian sopiva", että käyttöaika jäisi varmasti tosi lyhyeksi, joten tuo 1/10 jää meille, se on hiukan reilu mutta ei häiritsevästi (kun ei se vasenta kättä vielä hetkeen käytä muuhun ku viulun pitämiseen ylhäällä).

Viulu oli niin makee juttu, että se on pitänyt nyt ottaa kutakuinkin joka paikkaan mukaan parin päivän sisällä, ja aamulla herättyä tultiin heti keittiöön viulukotelon kanssa "minä haluan soittaa vähän lintu-kieltä". Ja mehän soitettiin. Juteltiin ensin miten soittajan juuret on tukevasti maassa, ja miten viulu lentää olkapäälle ja mihin viuluhiiri pääsee asumaan. ;)

Mä olen aika innoissani. Tää on mulle vähän tämmöinen kokeellinen tutkimus samalla. ;) Mutta eikös vähän kaikki ensimmäisen lapsen kanssa ole?

Auran piirustuksia

Että kun mä oon suunnitellu ainakin kuukauden, että kirjoittaisin 2,5 -vuotiaasta Aurasta, mutta ei nyt vaan etene. Kohta se on ties miten iso ja mä en vaan saa kirjoitettua.

Mutta nyt latailin kännykästä kuvia, ja tuli vastaan pari mitkä on pakko tallettaa tänne "julkiseen muistiin", kun ne on niin söpöjä. ;)

Nimittäin pari Auran piirustusta. Juuri kun olin jonkun toisen blogiin (Anniinan?) ihmetellyt, miten toisten lapset piirtää esittäviä kuvia, ja meidän tyttö vaan geometrisia muotoja ("tämä on koomio, tämä neliö, tämä ellippi..."), niin se meni ja alkoi piirtämään tyyppejä.

Olihan se siis jo syyskuussa todistanut osaavansa värittää tosi tarkasti, mutta että piirtääkin. :)

Tämä värityskuva on väritetty 2. syyskuuta.

Arvata varmaan jo saattoi, että se on siis talletettu kansioon päivämäärän kanssa.

Mut sit ite piirustuksia... :p

Mato. Katsokaa noita silmäripsiä. ;)

Ja tuo musta juttu tuol päälaella on siis tukkaa, tietysti.

(molempien kuvien pvm 8. marraskuuta)

Tässä on äiti ja Aura. Tai siis äidille piirrettiin lopuksi kyllä tuonne siivet ja ilmoitettiin, että äiti onkin kärpänen (ja naurua päälle). Mut sitä ennen siis äidille oli piirretty mm. kolme nappia. Ja kolmannen silmän sijaan siellä on taas hiukset. Tästä esitettiin pitkällinen analyysi äidille, vaikka täytyy sanoa, että kerrankin olisin ymmärtänyt ilman tulkkaustakin. ;)

Näistä ei varmaan tarvii enempää sanoa, kuvat puhuivat puolestaan.

...Ehkä sitä muutakin asiaa joku päivä, ehkä.

Aura laulaa

Katsotaan miten tämä toimii, linkitin tämän facebookista, niin en tiedä toimiiko ja näkyykö järkevästi.

Mutta tässä siis äitini videoima video kun Aura laulaa kaksi pientä laulua ja soittaa (ainakin melkein) "ite" pianoa. ;) Äidin laululintunen. ♥