Täydellinen sunnuntaikävely

Joskus kun joku sanoo asuvansa lähiössä, saattaa mieleen tulla kuva alueesta korkeine kerrostaloineen, alueen yleisvärityksenä ollen betoninharmaa, ulkoilureittien ollessa vain haave. Vaan niin ei ole täällä. Punaisen kolmikerroksisen kerrostalomme ylimmässä kerroksessa asuessamme parvekkeelta näkyy kyllä keltaisia kerrostaloja mutta myös peltoa ja iltaisin auringonlasku. Makuuhuoneen ikkunasta näen pienen metsän, joka on juuri sopiva pienen tutkittavaksi, mutta äidin valvottavaksi. :)

Entäs ne ulkoilureitit sitten. Pieni esimerkki olkoot viime sunnuntain ihana, täydellinen kävely keväisellä kelillä. Meidän ihan lähellä vitaa Aurajoki. Kävelymatkan verran on katsomaan Halistenkosken kuohuja. Ja voi sitä riemua, kun mennään "kattoaam tettä". Sunnuntaina sillalta katsottiin Halistenkoskea suojakaiteen raoista.

Sitten heitettiin vähän jääpaloja koskeen ja katsottiin miten ne molskahtaa!

Sitten käytiin vielä vähän lähempänä, lohiportailla ihmettelemässä kosken kuohuja. Se oli ihan kiljututtavan riemastuttavaa!

Meidän lähellä asuu myös yksi hevonen, jonka näimme kävelyreitillä. Ihan ei uskallettu mennä silittämään, mutta katsottiin kun se käveli ohi.

Lähellä olevalla pellolla isi ja Aura kävi vielä kokeilemassa hankikantoa ja kirjoittamassa viestejä lentokoneille.

Tämän jälkeen neiti alkoi väsymään kävelemiseen (tai äiti neidin odotteluun...), ja typy pakattiin rattaisiin. Kierrettiin vielä meidän talon takana oleva "puolen hehtaarin metsä". En oikeesti tiedä minkä kokoinen alue se on, mutta aika pieni, siitä tämä meidän lempinimi. ;) Aurinko paistoi ja lämmitti. Ihana kevät. :)

Odotan jo niin innolla, että toukokuun tullessa vapaa-aika lisääntyy ja ehditään enemmän perheenä tekemään tämmösiä ihan tavallisia kiireettömiä päiväkävelyitä ja nauttimaan meidän lähiympäristöstä. :)