Valivali-varoitus.
Mut ei tää nyt olekaan kivaa. Mua väsyttää ihan koko ajan. Nukun hyviä yöunia mutta aamuisin olen vihainen kun herään. Joku ihmeen kevätväsymys ja totaalikyllästyminen kouluun.. Asiaa ei auta yhtään se, että reputin tenttiviikon neljästä tentistä kolme. Johan tää vuosi liian hyvin tähän asti menikin kun syksyllä pääsin kaikki läpi mitä yritinkin. Tuntuu vähän että en varmaan valmistu vielä ensi vuonnakaan. Pitäis ehkä hakea jotain sijaisuutta vaikka ens talveksi, jos se nappais enemmän.
Lisäks oon saanu taas todeta, että hormonaalinen ehkäisy ei ole todellakaan mua varten. Sitähän ei sais määrätä migreenipotilaille, mutta kun mulla ei oo viimiseen viiteen vuoteen ollu muistaakseni yhtään migreenikohtausta (vaikka käytinkin ehkäisylaastaria ennen Auraa), niin se lääkäri silloin määräsi mulle niitä Diane novia mitä oon nyt syöny kolmatta liuskaa... Nyt olen pienen ajan sisällä saanu useamman sellasen migreenikohtauksen, mihin on liittyny tosi voimakas auraoire, pahimmalla kertaa toisen silmän näkökentästä käytännössä yli puolet oli pelkkää suhrua ja sahalaitaa. Tosi miellyttävästi jouduin silloin vielä esittämään yhden laskuharjoitustehtävän taululle yliopistolla ja meinasin alkaa itkemään siel luokan edessä ku en saanu omista muistiinpanoistani mitään selvää (ja laskarien vetäjä naljaili niskan takana jotain kaverilta kopioinnista, mitä en todellakaan harrasta).. :/ No mutta se ehkäsy on siis siinä. Noin niinkuin ilmeisesti hormonaalinen ehkäisy mun osaltani loppuiäksi.
Lisäks on aika pahoja huono äiti -fiiliksiä, kun aamuisin lähden kouluun ja jätän isin kanssa lapsen joka itkee "ei äiti kooluun". Ja usein kotiin tullessani saan kuulla, että ulko-ovea on käyty päivän mittaan availemassa monta kertaa jos äiti vaikka olis tullu koulusta.. Ja sit ku tulen, niin oon usein niin väsyny että en jaksa oikeesti tehdä mitään lapsen kanssa. Saati tän kodin eteen. Viikonloppuna pesin pari ikkunaa ja Aura kovasti "auttoi" oman rätin kanssa, mut se onki sit kaikki.
Omaa huonomutsi-fiilistäni lieventääkseni käytiin eilen ekaa kertaa Auran kanssa tuossa meidän takametsässä. Aura tykkäs ihan hirveesti. Yritän kannustaa että isukkikin tekis jotain tommosia ulkoiluja tytön kanssa... kun tuntuu että meillä ulkoilu on käytännössä aina sitä että Aura vaan istuu rattaissa. Hyi. :(
Kyl mä koitan jotain positiivistakin lähiaikoina kirjoittaa, mutta nyt tämmönen purkaus. Sori.
4 kommenttia:
Ei mitään anteeksipyydeltävää. Mistään asiasta :) Ei sitä vaan aina jaksa, multa tulee ainakin kasakaupalla sympatiaa tuosta, että kevätaurinko väsyttää. Ymmärrän huono äiti- fiiliksetkin, mutta kerron sulle silti, että sen Auran on varmasti oikein mukava olla kotona isän kanssa, kun äiti on koulussa. Onnen tyttöhän se on, kun ensin sai olla kotona äidin ja kanssa ja nyt vielä isänkin ♥ Jos ei koulupäivän jälkeen jaksa mitään erityista aktiviteettia, niin sitten vaan Olette. Jaksuja!
Jaksuja myös täältä. ♥
Kun väsyttää, asiat vaikuttavat helposti isoilta ja itseään soimaa enemmän, tulee huono äiti -fiiliksiä...näin ainakin mulla. Eikä väsymyksen tarvitse olla fyysistä, joskus on päiviä että väsyttää muutenkin.
Mä haluaisin osata sanoa jotain hienoa ja Tosi Auttavaa, mutta...
No, Tiinaa mukaillen: jos ei jaksa mitään erityisempää aktiviteettia, ei jaksa ja "pelkkä" yhdessäolo riittää tosi hyvin!
Hei hani-bani, kyllä se vielä iloksi muuttuu. ;) Kuka sitä nyt ei noita ajatuksia välillä miettis, varsinkin väsyneenä. Itse oon sitä mieltä, että ulkoilu on helpompaa, kun laittaa tyttöselle ämpärin ja lapion käteen, ja asettaa lähelle lumikasaa. Ei tarvi paljoa viihdyttää kun se ite touhuaa, eikä kyllä jaksaiskaan 5h unien ja täyden työpäivän jälkeen, kuten varmasti tiedät.
BTW, ei olla aaaaaikoihin nähty, tarttis sopia trehvit. :) Jospa R:n sietokyky ois hieman kehittynyt eikä tulis heti poru ku A hiukan päästää kovemman äänen, kuten viimeks Skanssissa. ;)
Hei!
Parivuotiaan ulkoiluhetket sujuvat hienosti, kun löytää sen asuinalueen leikkipuiston, missä muutkin pikkulapset ulkoilevat. Lapsille syntyy ihanat yhteiset puuhahetket ja vanhemmat saavat toisistaan tukea ja juttuseuraa. Ihana tuo kuva metsäretkeläisestä!
Ole vain turvallisella mielellä, ihan varmasti olet tarpeeksi paljon Auran kanssa. Sen, että hän nyt kaipaa sinua ja odottaa sinua, voi nähdä yhtenä pykälänä hänen kehittymisessään.
Olet nyt väsynyt, pettynyt ja koet syyllisyyttä. Taitaa olla kevätloman ja itsensä hemmottelun aika!
Lähetä kommentti