Tän voi sitten skipata jos ei kiinnosta viuluhörhön hörhellykset...
Tää oli varmaan aika odotettavissa, että näin käy ennemmin tai myöhemmin, mutta minä tunnustan olevani tosi malttamaton ja näin oli siis varmaan aika arvattavaa, että tämä kävi ennemmin. ;)
...mutta Aura sai tämmöisen eilen.
(tyylikkäästi neiti sisustanu tuota huonettta,
ja kiskonu päiväpeitteen tuolilta lattialle..)
Kuva on "ensitapaamisesta", ja ainoa kuva missä mun jalat ei näy, joten pahoittelut laadusta... (soittoasento ei tosin ole niin hyvä, kuin mitä muissa kuvissa olis ollu). Mutta siis.. Joop. Viulustahan lähtee aika hirveä ääni kun sitä soitetaan kaksivuotiaan innolla ja kutakuinkin kaikkia kieliä samaan aikaan. Mut näin me lähdetään, ja muutamia juttuja tyttö on jo oppinut. Kuten että lauletaan a-nuotilla että "äiti-kieli laulaa" ja sitten soitetaan näppäillen perässä "äitikieltä" eli samaa a-nuottia (joskin rytmi on jotain vapaata, eikä todellakaan ti-ti-ti-ti-taa-taa, niinkuin laulun rytmi. ;) Ja siis näppäillenhän suostutaan tasan kertaalleen soittamaan tuon laulun perään, sen jälkeen täytyy viimeistään saada jo jousi käteen...) Ja että vasemmassa kädessä on viuluhiiren pesä. Ja jousessa on oma kolo peukalolle (eikä jousta pidetä nyrkin sisällä, niinkuin tuossa kuvassa). Ehkä se parin vuoden päästä on jo siedettävämmän kuuloista. ;)
Viulu on 1/10. Kokeiluun otettiin 1/16 koko myös, mutta oli juuri sen verran "liian sopiva", että käyttöaika jäisi varmasti tosi lyhyeksi, joten tuo 1/10 jää meille, se on hiukan reilu mutta ei häiritsevästi (kun ei se vasenta kättä vielä hetkeen käytä muuhun ku viulun pitämiseen ylhäällä).
Viulu oli niin makee juttu, että se on pitänyt nyt ottaa kutakuinkin joka paikkaan mukaan parin päivän sisällä, ja aamulla herättyä tultiin heti keittiöön viulukotelon kanssa "minä haluan soittaa vähän lintu-kieltä". Ja mehän soitettiin. Juteltiin ensin miten soittajan juuret on tukevasti maassa, ja miten viulu lentää olkapäälle ja mihin viuluhiiri pääsee asumaan. ;)
Mä olen aika innoissani. Tää on mulle vähän tämmöinen kokeellinen tutkimus samalla. ;) Mutta eikös vähän kaikki ensimmäisen lapsen kanssa ole?
4 kommenttia:
voi eikä miten söpö! :D
Voi toista! :) Siitä se sitten lähtee, ihanaa kun on mahdollisuus jo pienestä pitäen tutustua musiikin maailmaan. Höhöö, ja samalla kiitän onneani ettette asu meidän naapurissa... ;D
Voi ei miten ihana pieni viulisti :D melkein alkoi himottaa hankkia Jäppisellekin viulu..... Ei vain taida riittää minun pedagogin taidot alkuunkaan, tai kärsivällisyys.
Mummun rakas pieni viulisti, ihan varmaan oppii pian asioita. KUINKA VOI TOLLAINEN PIENI TYTTÖ OLLAKIN NIIN IHANA!
Lähetä kommentti